OMAt tarinat

 

 

Talo ikkunaremontin jälkeen

Talo ikkunaremontin jälkeen. Uusitut ikkunat kääntyivät ympäri.
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

 

 

1982 - Tee-se-itse -remontti

 

Fredrikinkatu 18 C 40

Olimme kolmikymppinen avopari vuonna 1982 kun aloimme etsiä isompaa asuntoa. Edellinen asuntomme sijaitsi Albertinkatu 10:ssa ja olimme kotiutuneet jo hyvin näille seuduille. Arvioimme pystyvämme ottamaan lainaa noin 70 m2:n asuntoon Ullanlinnan-Punavuoren alueella. Massiivisten etsintöjen jälkeen osuimme nykyisen asuntomme näytölle syksyllä -82. Asunnon kunto oli vaatimaton, neliöitä 90 ja hinta juuri mahdollinen budjettiimme. Silloinen asukas, rouva Hakola, taloyhtiön isännöitsijän anoppi, oli muuttanut huoneistoon v. 1946. Tapetit olivat 70-luvun henkeä: myrkynvihreätä, kirkkaanpunaista, barokkikuvioita. Kylpyamme oli vaaleanpunainen, samoin kylppärin seinät, oranssit keittiönkaapistot ja letkulla yhdistetty vedensekoitin ja seinään kiinnitetty metallinen vesiallas, varmaankin 40-luvulta? Vuorokauden harkinnan jälkeen teimme ostotarjouksen ja myimme sitten itse entisen asuntomme.

Asuntokaupat tehtiin isännöitsijä Salomaan asunnossa A-rapussa. Muutto tehtiin pääasiassa keltaisella tipparellullamme, vain muutama huonekalu tuotiin pakettiautolla. Talonmiespariskunta Norja oli meitä vastaanottamassa ja kertomassa ystävällisesti perusasiat talon säännöstöistä.

Itsenäisyyspäivänä -82 alkoi remontti keittiön taivaansinisen kovalevylattian poistamisella. Työ eteni huone kerrallaan ja asuttiin sitten aina yhdessä huoneessa. Pyrkimyksenä oli säilyttää mahdollisimman paljon vanhaa, esimerkiksi vanhat profiloidut lattialistat kunnostettiin (olikohan järkeä!). Lattian suhteen annettiin kuitenkin periksi ja lakattiin ajan hengen mukaisesti. Suurin osa työstä tehtiin itse, lukuunottamatta sähkö- ja putkitöitä. Kova työ oli upottaa sähkövedot sekä poistaa maalit 13 ovesta ja niiden pokista. Niissä muuten alimmainen maali olikin vielä aitoa jugendin vihreää. Myös katot ja ikkunasmyygit olivat työläitä. Kaikki paikat ja pinnat uusittiin paitsi ikkunalaudat. Niistä Jukka Norja olikin ylpeä, sillä ne olivat hänen kunnostamansa ja kestäneet hyvin.

Koko asunnon remontti kesti 2 vuotta ja siinä välissä ehdimme käydä maistraatissa vihillä. Lopullisesti remontti valmistui 13.1.85. Pekka maalasi silloin viimeisen oven kellarissa. Illalla lähdimme synnytyslaitokselle ja esikoisemme Laura syntyi heti puolen yön jälkeen. Viiden vuoden kuluttua syntyi kuopuksemme Perttu. Menneinä vuosina on asuntoa sitten remontoitu ja huoneita siirrelty aina kasvavien lasten tarpeiden mukaan. Suunnitelmat uudesta asunnosta hautautuivat vähitellen ja nyt voimme edelleen tyytyväisinä ihailla Fredrikintorin kauniita näkymiä ja tyylikkäitä, nuoria trendipellejä Punavuoren katukuvassa.

Hannele Hakanpää-Laitinen