OMAt tarinat

Osake numero 29

Osake numero 29 on nykyään osake 20. Osakekirjaan merkityt omistajat, alkaen maalari J.V. Wiljasesta, joka lunasti osakkeet 2.4.1907 1000 mk:n hintaan.

1992 - Asuntokauppa lama-aikaan

Kun vuoden 1992 loppupuolella lama-ajan syveneminen vaikeutti asunnonvaihtajan elämää, etsi nuori uusioperheemme hullunrohkeasti ensimmäistä yhteistä kotia. Huoneita piti olla riittävästi kahdelle lapselle ja aikuisille, raitiovaunukiskot mieluusti ikkunan alla. Remontointihaluja löytyi paljon, maksuvalmiutta jonkun verran. Pesämunana oli kahden yksinhuoltajan velkaiset osakkeet.

Joulu lähestyi, toinen asunnoista oli edelleen myymättä. Pankki ei innostunut lainahakemuksistamme. Syksyn mittaan kävimme hattu kourassa useita neuvotteluja palvelutiskillä. Lainan ehdot muuttuivat tiukemmiksi päivä päivältä – lopullinen lainakorko oli jo 16,45% eikä lainan takeeksi enää tuntunut riittävän mikään.

Marraskuun viimeisellä viikolla pienemmän välitysliikkeen mainoksessa oli ilmoitus 85 neliön asunnosta, 5 huonetta ja keittiö Fredrikinkadulla. Sellainen ”remonttitaitoisen unelma”. Rouva Suominen oli asunut osoitetta 40-luvulta, viimeisin tapiseeraus oli 70-luvun alkupuolelta, keittiö oli suklaan ruskea ja eteinen tumman violetti, lapsenlapsien opiskelukämpissä oli erilaisia parvi- ja komeroratkaisuja.

Joskus elämässä palaset loksahtavat ihmeellisellä tavalla paikoilleen. Illalla haaveilimme Fredrikinkadun asunnon pohjapiirroksen äärellä: Kahdesta asunnosta yhdistetyssä asunnossa olisi sekä olohuone, että kirjasto, pienet huoneet sekä lapsille että vanhemmille. Ja katso: puhelin soi, välittäjä ilmoitti toisellekin asunnolle löytyneen ostajan. Ostaja halusi asunnon käyttöönsä kahden viikon sisällä!

Kiihkeitä lainaneuvotteluja, vakuuksia ja takauksia laskettiin pennin tarkkuudella, uhkarohkeita siirtoja, ja viimein Suomen täyttäessä 75 vuotta, ilotulituksen valossa uusioperheemme tarkasteli uutta asuntoaan. Alkoi kahden viikon juoksuaika: Toisessa asunnossa pakattiin entistä elämää pahvilaatikoihin, uuteen kerättiin vanhoista tovereista tomera remonttiporukka. Ylimääräiset parvirakennelmat purettiin. Katot pohjustettiin ja maalattiin, seinät kitattiin ja tapiseerattiin, lattialta revittiin pois vanhat mattokerrokset, lautalattiat hiottiin ja lakattiin, kaikki sähköjohdot uusittiin. Asuinhuoneet valmistuivat, keittiö ja vessat jäivät odottamaan rauhallisimpia aikoja ja matalampia lainakorkoja.

Jouluaattona 1992 leikattiin kalkkuna vaaleassa salissa – kynttilät loistivat erkkerissä Fredrikinkadulle, raitiovaunuliikenne hiljeni jouluaamuun mennessä.

Marjo Mäenpää