OMAt tarinat

Olohuone

Olohuone. Kuva: Henriikka Järveläinen, 2006.

Makuuhuone

Makuuhuone. Kuva: Henriikka Järveläinen, 2006.

2004 - Kohtalo pelissä...

Meidän tarinamme alkaa hyvin perinteisesti, mutta asuntokaupan nopeus ihmetyttää meitä vieläkin.

Olipa kerran mies ja nainen, jotka päättivät ostaa oman asunnon yhdessä. Niinpä nainen teki kaiken aikaa työtä asunnon etsimiseen ja kävi jopa katsomassakin asuntoja ilman miestään. Vain potentiaalisiin asuntoihin vietiin mies mukaan, mutta vasta toisella kerralla. Sitten tärppäsi: ihana asunto löytyi joulukuussa 2004 ja osoitteena Fredrikinkatu 26. Kaupat sovittiin suullisesti, mutta jokin meni pieleen ja niinpä nainen ja mies jäivät ilman ”täydellistä” asuntoa. Naisen mielestä siinä meni maailman mukavin asunto sivusuun, ja nyt ”joutuisimme vain tyytymään” johonkin huonompaan huoneistoon. Mies kuitenkin lohdutteli avovaimoaan, ettei asunto ollut tarkoitettu meille ja yritti luoda uskoa ettei kohtalo ole vielä puuttunut peliin. You’re right!

Nopeammin kuin nainen uskoikaan, naisen silmiin osui asuntomainos ullakkohuoneistosta Pursimiehenkadulla! Wau! Ja siitä istumalta nainen sopi yksityisnäytön tammikuun lauantaiksi 2005 asunnonvälittäjän kanssa. Asunnonvälittäjä oli erittäin innokas ja sydämellinen ja niinpä hän lähetteli melkein kolmekymmentä sähköistä esitettä naiselle, jotka nainen kerta kertansa jälkeen torjui: liian kallis, liian pieni, huono sijainti jne. No, olisi kuitenkin ollut niin noloa, että yksityisnäyttö olisi tehty vain yhdestä asunnosta kesken kiireisen lauantain, joten nainen sopi esittelijän kanssa, että mennään ensiksi katsomaan siitä läheltä sitten vaikka sitä Fredrikinkatu 18 asuntoa, joka oli kyllä liian ahtaan oloinen. Mikähän vika siinäkin oli, kun se oli ollut ainakin pari kuukautta jo myynnissä?

Tuli lauantai ja Fredrikinkatu 18. oven edessä odotteli iloisena helmeilevä pariskunta; kohta mennään Pursimiehenkadulle. Rappuset ylös viidenteen kerrokseen. Ovi auki ja sisään. Asunnon tarkastus kesti n. 30 min. Ovi kiinni ja rappuset alas. Pariskunta kävelee välittäjän takana keskenään supisten kohti Pursimiehenkatua. Sitten tullaan Pursimiehenkadulle. Hissillä ullakolle, ovi auki ja sisään. Asunnon tarkastus kesti n. 15 min. Ovi kiinni ja hissillä alas. Pariskunta kertoo kiitokset välittäjälle ja he lupaavat olla vielä yhteydessä.

Jihaa! Pariskunta lähtee Namaskaariin syömään ja poreilee vieläkin iloisemmin. Fredrikinkatu 18 on puheenaiheena koko ajan. Kukaan ei muistakaan enää Pursimiehenkatua! Freda on cool! Pienen remontin asunto vaatii, mutta nyt nainen ja mies tietää mitä tarkoittaa asunto on kuin karkki. Ravintolassa tutkitaan taloyhtiön papereita ja soitellaan muutamia puheluita. Iloisin mielin nainen ja mies lähtevät jatkamaan iltaa ravintola Meccaan kellon lähestyessä jo ilta kymmentä. Nyt on aika soittaa välittäjälle ja tehdä tarjous! Pariskunnan onneksi välittäjä on edelleen ”töissä” ja niinpä ilta päättyy siihen, että välittäjä tulee yökerhoon kirjoittamaan asuntokaupat. Nyt on aika avata jotain kuohuvaa!

Ostimme asuntomme siis yhdellä näkemisellä ja yhteensä aikaa kului noin seitsemän tuntia. Nyt tiedän, että asunto oli tarkoitettu meille ja se on sata kertaa parempi kaikin puolin kuin Fredrikinkatu 26. Ostimme asuntomme siis tammikuussa 2005 ja muuttamaan pääsimme kesäkuussa 2005 pienen (joka sitten tietenkin kasvoi hieman suuremmaksi) remontin jälkeen. Päiväkään emme vaihtaisi pois! Olemme rakastuneet asuntoomme.

Henriikka Järveläinen ja Kari Aihinen